Kerranki tuntuu oikeelta ja hyvältä kun en tee mitään.
Miksi täytyisi stressata ja miettiä kokoajan jotain ?
Tulee jos tulee.
Ja yleensä tulee, mutta kun sitä toivoo liikaa ja on liian suuret vaatimukset niin ne murskaantuu.
On vapautunut olo kun on päässyt omaan asuntoon ja saan välillä nauttia vain hiljaisuudesta.
Se on parasta.
Sain sohvankin kasattua. Mulla oli kyllä onneksi apuna ihana venlani, koska tuskin sitä yksin olisin saanut tuohon kasaan.
Tänään vaihdeltiin mun huonekalujen paikkaa ja tuntuu että ne etsii vieläkin paikkaansa, mutta ehkä se on sitä etten oo koskaan tyytyväinen.
Kauhee pelko on tullut et mitä jos kaikki tapahtuuki liian nopeesti etten kerkeä edes tajuta tai sitten en halua tajuta. Ei meinaan ajatus kulje aina mukana.
kröhöm mikä on kyllä välillä tosi hyväkin juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti