Koulu on saatu käyntiin ja oon ihan onnellinen siitä.
Kunhan vaan kaikki olis hyvin niin ois jees.
Oon kateellinen ihmisille, joilla on kokoajan jotain, mut sit aloin miettii et eikö siihenki kyllästy
et jos kaikki on niin hienoo nii mikä on hienoo.
Pitäis olla onnellinen vaan siitä et oon viel yhtenä palana :)
Mut hienoin fiilis on ehkä se et joka ihminen voi noin paljon piristää mun päivää niinku tällä hetkellä käy päivittäin.
Jotenki sellanen outo olo, kun ei tiedä oikein, että miten mun pitäis toimia ja miten ajatella, mut ehkä mä vaan ajattelen niin kun pää sanoo ja en mieti turhaan mitään turhuuksia et '' mitä jos.. ''
Huomenna ryhmäytymispäivä ja toivon et jollakin on kamera mukana.
Koska itehän en omaani jaksa raahata. eh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti